Kun lähden matkalle tai lomalle, pyrin aina ottamaan mukaan piirtämiseen tai maalaamiseen tarkoitettuja tarvikkeita. Eikä sen aina tarvitse olla painava maalauslaatikko, joka on täynnä värituubeja ja siveltimiä. Riittää kun on paperikansio, akvarellivärejä ja pari sivellintä tai ainoastaan piirustuspaperia ja muutama pehmeä lyijykynä.
Olen aina mielenkiinnolla seurannut ja tehnyt luonnoksia erilaisesta, joskus epätavanomaisesta elämästä ja luonnosta. Palattuani matkalta ja tarkasteltuani kerättyä materiaalia: luonnoksia ja piirustuksia, mahdollisia ideoita isoista tauluista, muistot menneestä ovat merkittävästi kirkkaampia ja elävimpiä kuin jos olisin ottanut paljon harrastevalokuvia paikoista, joissa kävin.
Kaukaisten maiden kaukaiset horisontit, vieraiden maiden kauniit maisemat jäävät ainoastaan iloiseksi muistoksi mielessämme. Kotiinpaluu taas aina lämmittää sielua (sydäntä).
En voi koskaan tarpeeksi ihailla ja tutkia kotimaista luontoa, maisemia, joissa minä ja perheeni asumme. Tämä tarkoittaa minulle jonkinlaista erottamatonta kokonaisuutta. Onneksi Suomen luonto on hyvin samanlainen maisemaltaan kuin luoteis-Venäjällä, josta itse olen kotoisin.
Aloitan työn ison taulun tai muotokuvan kanssa luonnosta kerätyn materiaalin pohjalta (piirustukset, luonnokset, valokuvat). Järjestelen kaikki eteeni lattialle ja maalaustelineelle; aloitan uudelleenasettelun paperilla lyijykynällä. Silloin kun pääasialliset asettelusuhteet ja rytmipäätökset ovat selvät, teen muutaman värillisen luonnoksen, kunnes olen tyytyväinen tulokseen. Tarvittaessa piirrän hiilellä tai pastellilla taulunkokoisen esipiirustuksen. Tämä työprosessi antaa mahdollisuuden välttää pettymyksiä työn keskivaiheessa, kun kangas on jo maalattu ja siihen on käytetty paljon aikaa.
Vaiheiden peräkkäisyys antaa mahdollisuuden kiinnittää huomiota myös tekniikkaan ja työn teknologiseen puoleen, suurempaan vapauteen ja ilmaisun raikkauteen.
