Kuinka minusta tuli Osmon taiteilija
Tapasin Osmon ensimmäistä kertaa vuonna 2017 Päijänteen risteilyllä Kuhmoisissa, missä asui Osmon täti. Osallistuin siellä Osmon kanssa tapaamiseen jossa minut esiteltiin vieraille taiteilijana ja esittelemällä edellisenä vuonna ilmestynyttä kirjaani Taidemaalari Svetlana Ruoho. Pian risteilyn jälkeen Osmo otti yhteyttä ja kysyi olisinko minä kiinnostunut maalaamaan hänestä muotokuvan. Olin sinä vuonna saanut mukavasti huomiota medioissa, kun minulta oli tilattu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan kokonaisuuteen kuulunut installaatio Suomi 100. Olin ylpeä siitä, että työni oli osa valtion juhlaohjelmaa. Installaatio oli aseteltu ateljeen nurmikolle järven rannalle Jämsässä. Tapasin Osmon ensimmäistä kertaa vuonna 2017 Päijänteen risteilyllä Kuhmoisissa, missä asui Osmon täti. Osallistuin siellä Osmon kanssa tapaamiseen jossa minut esiteltiin vieraille taiteilijana ja esittelemällä edellisenä vuonna ilmestynyttä kirjaani Taidemaalari Svetlana Ruoho. Pian risteilyn jälkeen Osmo otti yhteyttä ja kysyi olisinko minä kiinnostunut maalaamaan hänestä muotokuvan. Olin sinä vuonna saanut mukavasti huomiota medioissa, kun minulta oli tilattu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan kokonaisuuteen kuulunut installaatio Suomi 100. Olin ylpeä siitä, että työni oli osa valtion juhlaohjelmaa. Installaatio oli aseteltu ateljeen nurmikolle järven rannalle Jämsässä.
Osmo neuvoi minua ystävällisesti Suomen historian tärkeimmistä historiallisista tapahtumista. Hän ja ystävänsä Johan Stén osallistuivat näyttelyn avajaisiin pukeutuineita ranskalaisten matemaatikkojen 1700-luvun aikakausiasuihin. Avajaisista muodostui mieleen painunut tapahtuma, josta usein ajatuksiini nousee hyviä muistoja. Osmo osallistui sen jälkeen muihinkin näyttelyideni avajaisiin ja teki muutenkin työtäni tunnetuksi. Se oli erittäin tärkeää uudessa kotimaassani, Suomessa.
Olin aloittanut taiteilijanurani jo hyvin nuorena ja suuri askel oli, kun minut oli hyväksytty seitsemänvuotiseen Leningradin taidelyseoon, joka opiskeluaikanani muuttui Pietarin taidelyseoksi. Lyseon jälkeen minua kohtasi suuri kunnia, kun minut hyväksyttiin opiskelemaan vuonna 1757 perustettuun Pietarin Repinille nimettyyn Taideakatemiaan. Se oli Venäjän vanhin taideakatemia ja sinne pääsi vain harva hakijoista. Suoritin taideakatemiassa ylemmän korkeakoulututkinnon ja sain sen diplomin erinomaisin arvosanoin. Seuraavana vuonna minut otettiin jäseneksi arvostettuun Venäjän taiteilijaliittoon. Vuosina 2002 – 2012 sain toimia Venäjän taideakatemian alaisen Pietarin taidelyseon opettajana. Se oli merkittävä askel urallani. Maalasin samalla paljon ja osallistuin näyttelyihin ja järjestin näyttelyitä myös nuorille taiteilijoille.
Siirtyminen Suomeen oli hyppy tuntemattomaan. Olin etabloitunut vahvasti Venäjän taidemaailmaan ja tuntui, että nyt oli aloitettava kaikki uudestaan. Suomessa minua ei tunnettu ja ymmärsin, että sopeutuminen uuteen ympäristöön voisi olla vaikeaa. Niin se alussa olikin. Suomi on pieni maa ja tarvitaan paljon ihmissuhteita, jotta siellä pääsee sisälle. Onneksi kielitaitoni kehittyi hyvin ja vähitellen aloin saada uusia ystäviä ja tutustua taiteiljatovereihin. Mutta eläminen taiteilijana ei ole helppoa eikä eläminen halpaa. Siksi työtä on tehtävä koko ajan ja itseään pystyttävä kehittämään ja uudistamaan.
Osmosta tuli tärkeä yhteistyökumppani, joka monin tavoin halusi auttaa luodessani uutta uraa. Osmon muotokuvan maalaaminen oli kiinnostava hanke. Osmo halusi, että kuva maalattaisiin 1700-luvun alussa. Se oli osa hänen mielenmaisemaansa. Osmo tuli poseeraamaan ateljeeseeni ja keskustelimme paljon kaikista asioista. Halusin, että voin tehdä kuvan, joka kuvaa Osmoa ihmisenä, ei vain hänen ulkoista olemustaan. Halusin, että hänen ilmeensä ja eleensä kertovat siitä, millaisena hänet opin näkemään. Minulle tärkeitä olivat Osmon kasvojen ilme ja hänen kätensä. Halusin, että niissä näkyy hänen innostuksensa, hänen uskomaton monipuolisuutensa ja rikas tietonsa niin monilta elämän eri alueilta!
Olen ollut iloinen tuosta Osmon muotokuvasta, johon mielestäni onnistuin vangitsemaan hänet sellaisena, jollaisena olin hänet nyt oppinut tuntemaan. Osmo ihastui myös itse tuohon muotokuvaan! Se oli tärkeää! Hän halusi esitellä sitä näyttelyissäni ja ystävilleen. Erittäin tärkeää oli, ettei hän pyrkinyt vaikuttamaan siihen, miten häntä kuvasin. Hän ymmärsi, että taiteilija viime kädessä muodostaa oman näkemyksensä kohteesta. Se on taiteilijan oikeus ja siitä haluan aina pitää kiinni taitelijana.
Osmon muotokuva oli esillä Osmon muistotilaisuudessa Jyväskylän yliopiston Lea Pulkkisen-salissa tammikuun 2. päivänä 2023. Hetken tilanne oli jo näyttänyt huolestuttavalta, kun Osmon veli Petri Pekonen soitti minulle ja kertoi, etteivät he olleet löytäneet Osmon muotokuvaa hänen asunnostaan. Kerroin asiasta Jussi Nuortevalle, joka ehdotti, että kuvasta otettaisiin edes hyvätasoinen valokuvasta tehty kopio tilaisuuteen. Onneksi muotokuva lopulta löytyi ja se oli minulle suuri helpotus. Osmon muotokuva on ollut minulle erityisen tärkeä. Osmosta oli tullut ystäväni ja olin erityisen tyytyväinen siihen, että olin onnistunut hänen ikuistamisessaan kankaalle. Muistotilaisuudessa tunsin kuvaa katsoessani, että Osmo on läsnä joukossamme. Myöhemmin kuulin muiltakin tilaisuuteen osallistuneilta, että hekin olivat tunteneet hyvin voimakkaasti Osmon läheisyyden tilaisuudessa.
Yhteyteni Osmoon ei rajoittunut vain hänen oman kuvansa maalaamiseen. Maalasin muotokuvan myös Osmon ystävästä Johan Sténistä. Osmo halusi, että maalaan myös hänen pitkäaikaisen ystävänsä Jussi Nuortevan muotokuvan. Viime vuonna Jussi Nuorteva otti yhteyttä ja näin hänkin istui ateljeessani juttelemassa ja poseeraamassa. Jussi kertoi, että Osmo oli vielä ennen viimeistä Ranskan matkaansa ollut häneen yhteydessä ja tiedustellut, miten hanke etenee. Hän oli tyytyväinen, kun Jussi oli kertonut, että työ oli melkein valmis.
Osmon yllättävä menehtyminen oli suuri järkytys meille kaikille, myös minulle. Olimme tehneet paljon yhteistyötä vuosien varrella. Osmon avulla olin saanut yhteyden Kauko Sorjosen Säätiöön, jonka tuella sain maalata kolme muotokuvaa, jotka sijaitsevat Tornion, Savonlinnan ja Oulussan julkisissa kokoelmissa. Erityisesti niistä jäi mieleeni 1700-luvulla eläneen Savonlinnassa syntyneen Venäjän tiedeakatemian akateemikon Erik Laxmanin muotokuva. Hänestä oli aikanaan maalattu muotokuva, mutta sitä ei ollut saatavissa – vain hyvin pienikokoinen kuva tuosta maalauksesta. Laxman oli toiminut Pietarissa, joten päädyimme siihen, että maalasin muotokuvan taustalle toiselle puolelle Olanvinlinnan, toiselle puolelle Venäjän Tiedeakatemian rakennuksen Pietarissa. Tuo maalaus on nyt Savonlinnan kaupunginkirjaston seinällä muistuttamassa yhdestä kaupungin historian merkkihenkilöstä. Paljastustilaisuuteen osallistui myös Japanin suurlähettiläs, sillä Laxman oli ystävystynyt haaksirikkoutuneen japanilaisen merikapteenin Daikokuya Kodayun kanssa, joka oli seurannut häntä Pietariin ja päässyt siellä sisällä jopa keisarilliseen hoviin. Erik Laxmanin poika Adam kuljetti vuonna 1792 Daikokuya Kodayun takaisin Japaniin ja solmi keisarinna Katariina Suuren toimeksiannosta tuolla matkallaan ensimmäisen kauppasopimuksen Venäjän ja Japanin välillä. Japanin Suzukassa on Daikokuya Kodayulle omistettu museo. Osmo oli saanut japanilais-pohjoismaalaiselta säätiöltä apurahan, jolla hänen oli tarkoitus matkustaa Japaniin tutkimaan Daikokuya Kodayun suhteita paitsi Venäjälle myös Ranskaan. Hän esitteli tätä hanketta Kansallisarkistossa syyskuussa 2022. Mutta matka jäi Osmon kuoltua tekemättä.
Kaikkiin näihin kolmeen julkiseen teokseen liittyi lukuisia yksityiskohtia, joista Osmo minulle kertoi ja toimitti materiaalia. Aineisto oli siis hyvin monipuolista, kun aloitin työni. Monia yksityiskohtia vielä Osmo täsmensi ennen työn aloittamista. Mutta myös näissä töissä Osmo kunnioitti minun oikeuttani luoda oma, taiteilijan tulkinta kohteista.
Moni Osmon kanssa toteuttamani hanke on tarjonnut mielenkiintoisen sukelluksen historiaan. Tämä yhteistyö on tuonut minulle uusia ystäviä Osmon lähipiiristä. Erityisen iloinen olin, kun noin kuukausi sitten suuren saksalaisen Springer Verlag-kustantamon julkaisema arvostettu The Mathematical Intelligencer-lehti otti minuun yhteyttä ja pyysi lupaa Osmo Pekosen muotokuvan julkaisemiseen lehden kannessa keväällä 2023 ilmestyvässä numerossa. Ilman muuten annoin luvan siihen, onhan se tärkeä tunnustus Osmon lehdessä tekemästä työstä – mutta minulle myös taiteilijan työstäni.
Ajattelen usein Osmoa ja kaikkea sitä, mitä sain tehdä yhdessä hänen kanssaan. Osmo osasi yhdistää historiaa, tiedettä ja taidetta. Hän oli innostunut kaikista niistä hankkeista, joihin hän minut otti mukaan. Hän kertoi laajasti suunnitelmiensa taustoista ja omista ajatuksistaan. Hän oli viime vuosina minulle erittäin tärkeä henkilö, joka osaltaan auttoi minua integroitumaan Suomeen. Toki hän auttoi myös joitain muita taiteilijoita ja muita tieteen ja kulttuurin piirissä toimivia hänelle läheisiä henkilöitä. Ihmisenä hän oli aina hyvin huomaavainen. Hän muisti lähettää joulukortteja ja myös kortteja matkoiltaan monissa maissa. Hän kävi myös Galleria Beckerissä Jyväskylässä järjestetyssä näyttelyssäs toisen tukijani Kauko Sorjosen kanssa. Heille molemmille olen niin monesta asiasta syvästi kiitollinen.
Oli suuri kunnia, että sain tulla Osmon muistotilaisuuteen tänne Jyväskylään yliopiston Agora-rakennukseen Lea Pulkkisen-saliin, etenkin kun hänen pitkäaikainen ystävänsä Lea Pulkkinen ja suuri joukko Osmon omaisia ja läheisiä ystäviä on mukana. On ollut koskettavaa kertoa siitä miten minusta vuosien kuluessa tuli ”Osmon taiteilija”.
Osmon muotokuvan taustalla on kukkivia syreenejä. Se oli hänen oma toiveensa. Syreenin tuoksu ja lempeät auringon säteet ovat osa tämän muotokuvan henkeä. Toivon, että tämä muotokuva muistuttaa meitä ja monia muita ainutlaatuisesta ystävästämme Osmosta vielä monina tulevina vuosikymmeninä. Hän elää ja on läsnä meidän mielissämme.
Svetlana Ruoho
Taidemaalari
www.taideruoho.f svetlana.ruoho@taideruoho.
