Espoon Taiteilijakilta esitteli Imatran taidemuseossa lukuisista paperisista teoksista koostuvan, 30 taiteilijan teoskokonaisuuden. Yksittäisten teosten lähtökohtana on ollut arkinen A4-kokoinen paperi, mikä korostaa toteutuksessa kaavamaisuutta, mutta käänteisellä tavalla myös teoksien idearikkautta.

Teoksissa on käytetty monipuolisesti erilaisia tekniikoita, kuten maalaus, piirustus, kollaasi, kuvanveisto, video ja installaatio.Espoon Taiteilijakilta tuo Imatran taidemuseoon lukuisista paperisista teoksista koostuvan, 30 taiteilijan teoskokonaisuuden. Yksittäisten teosten lähtökohtana on ollut arkinen A4-kokoinen paperi, mikä korostaa toteutuksessa kaavamaisuutta, mutta käänteisellä tavalla myös teoksien idearikkautta. Teoksissa on käytetty monipuolisesti erilaisia tekniikoita, kuten maalaus, piirustus, kollaasi, kuvanveisto, video ja installaatio.

Näyttelyn teokseni idea: teokseni kokonaisuus “Kultakausi” on toteutettu Imatran taidemuseon näyttelyä varten Espoon Taiteilijakillan Kaava-näyttelyidean mukaisesti ja se koostuu 28 osasta. Päämateriaalina on A4-kokoinen paperi. Omalla teoksellani viittaan Suomessa erittäin tunnettuun Albert Edelfeltin maalaukseen "Lapsen ruumissaatto", jota pidän erityisen taitavana kuvauksena 1800-luvun kansan arjesta.

Edelfelt rikkoi mielestäni teoksessaan perinteisen kaavan: vaikka aihe on traaginen, hän ei tehnyt siitä synkkäsävyistä maalausta. Sen sijaan hän sijoitti perheenhahmot suomalaiseen aurinkoiseen järvimaisemaan, mikä luo katsojalle toivoa ja herättää positiivisia ajatuksia. Tämä ajatus on minulle inspiroiva, ja haluan kehittää sitä eteenpäin omassa teoksessani.

Vuonna 1879 maalattu ”Lapsen ruumissaatto” tunnetaan ensimmäisenä ulkona maalattuna suomalaisena näyttelyteoksena. Tämä on minulle taiteilijana erityisen kiinnostavaa, koska itsekin työskentelen paljon ulkona luonnon keskellä.

Teoksen innoittamana halusin tutkia, kuinka perinteistä kaavaa voidaan rikkoa. Omassa teoksessani olen käyttänyt Edelfeltin kuvaa printtijälkenä peilikuvana, joka toimii heijastuksena järvessä. Pelkistettyyn värimaailmaan olen lisännyt kultaisen sävyn viitaten Suomen taiteen kultakauteen, jolloin Edelfeltin maalaus syntyi. Järven pinnan yläpuolella veneessä, jota ohjataan perämoottorilla, istuvat nykyaikaiset ihmishahmot. Heidät on esitetty siluetteina ja he ovat pukeutuneet nykyajan vaatteisiin. Heidän kasvojaan ei kuitenkaan näytetä tietosuojasyistä, mikä tuo teokseen mielenkiintoisen kommentin nykyarjesta.

Halusin tuoda teokseeni myös elämänmyönteisempää tunnelmaa. Siksi jätin pois lapsen kuoleman teeman. Veneessä keskellä istuva tyttö näyttää käsillään rauhanmerkin – kahdella sormella ylöspäin.

Teoksellani haluan tuoda esiin, että perinteiset arvot, kuten puhdas ilma ja vesistö, kauniit järvimaisemat ja perheen tuki, ovat edelleen tärkeitä ja kullanarvoisia meille nykyaikaisille ihmisille. Näitä arvoja voidaan kuitenkin sekä esitellä että haastaa tietyn näkökulman ja kaavan kautta.

Omaksi iloksi voit katsoa Edelfeltin alkuperäisen maalauksen ja verrata sitä minun versiooni. Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä löydät?